Braveheart – Taipumaton (1995)

Braveheart on Mel Gibsonin ohjaama ”historiallinen” elokuva, joka kertoo skotlantilaisesta William Wallacesta, joka nostaa skotlantilaiset vastustamaan ja taistelemaan Englannin kuninkaan Edward I:n tyranniaa vastaan. Lainausmerkeissä ”historiallinen” siksi, että elokuvassa on otettu paljon ”taiteellisia vapauksia” todellisesta historiasta draaman kehittämiseksi ja tarinankerronnan jouhevoittamiseksi. Times-lehti mm. sijoitti elokuvan kakkoseksi v.2009 tekemässään ”Historiallisesti epätarkimmat elokuvat”.

Minua nämä epätarkkuudet eivät juurikaan häirinneet (tämä johtuu tietysti pitkälti siitä, että 1200-luvun brittihistoria ei ole mikään vahvuusala). Oikeastaan nämä epätarkkuudet/-uskottavuudet liittyivät mielestäni enemmän juonellisiin ratkaisuihin. Eli muutamat juonenkäänteet olisivat mielestäni olleet epäuskottavia, vaikka tarina olisi perustunut täysin fantasiaan. Elokuvassa on lisäksi aika paljon Gibsonmaista paatosta, joka on tuttua monista muistakin hänen elokuvistaan, jota entisestään korostaa hänen oma näyttelijänsuorituksensa pääroolissa.

Tästä kaikesta huolimatta Braveheart onnistuu kuitenkin olemaan yllättävän viihdyttävä elokuva (ottaen huomioon vielä lähes kolmen tunnin keston). Siinä on seikkailua, draamaa ja värikkäitä henkilöhahmoja. Erityismaininnan elokuva mainitsee mielestäni kahdesta asiasta, joista ensimmäinen on musiikki. Harvoin sitä elokuvaa katsellessa huomaa kuuntelevansa ja eläytyvänsä kohtauksiin musiikin kautta. Erityisesti elokuvan perusteema on hieno sävellys ja tuo mieleeni vähän Taru Sormusten Herroista elokuvan tunnusmusiikit tyylissään.

Toinen erityismaininta  menee taistelukohtauksille, jotka ovat mielestäni todella onnistuneesti toteutettuja (vielä kun ottaa huomioon, että v. 1995 näitä ei vielä paljoa tietokoneilla voinut tehdä). Kohtauksissa on onnistuttu kuvaamaan hyvin sitä sekasortoa kun kaksi ihmismassaa törmää toisiinsa ja alkaa silmittömästi silpomaan ja murskaamaan toisiaan erilaisilla välineillä. Uskottavuutta tuo myös se, että väkivallan raakuus ja rujous näytetään katsojalle. Päät murskaantuvat, nuolet lävistävät päitä, miekat katkovat raajoja ja kirveet päitä ja niin edelleen.

Kaiken kaikkiaan Braveheart on siis ihan viihdyttävä keskiaikainen seikkailuelokuva, eikä sitä pidä ottaa liian vakavasti. Oma ylimääräinen ”herkkuni” elokuvassa on rehevä skotlannin murre, jota viljellään runsaasti.

Arvosana: 7/10

“There's a difference between us. You think the people of this country exist to provide you with position. I think your position exists to provide those people with freedom. And I go to make sure that they have it.”

-William Wallace