Pilvikartasto on
hämmentävä elokuva. Aivan kirjaimellisesti. Elokuvassa pyörii limittäin 6 eri
tarinalinjaa, jotka kaikki sijoittuvat eri aikoihin. Varhaisin näistä sijoittuu
v. 1849, yksi sijoittuu 1930-luvulle, yksi 1970-luvulle, yksi nykypäivään, yksi
vuoteen 2144 ja yksi vielä kauemmas tulevaisuuteen. Jokaisessa tarinassa on eri
hahmot ja näiden hyvin irralliselta tuntuvien tarinoiden välillä hypitään
täysin sattumanvaraisesti.
Tämä kaikki siis lähtee
liikkeelle ilman minkäänlaista johdantoa tms., joka selittäisi katsojalle mistä
on kysymys. Tarinoiden ensimmäisessä kohtauksessa näkyy vain vuosi, johon
kyseinen tarina sijoittuu ja siitä lähdetään. Yksittäiset tarinat tuntuvat lähtevän
myös liikkeelle joko keskeltä tarinaa, tai niissä saattaa olla takaumia tai
muita poikkeavuuksia kronologiseen tarinankerrontaan. Lisäksi elokuvan näyttelijät (pääosissa Tom
Hanks ja Halle Berry) tekevät elokuvassa lukuisia eri rooleja. Hanksilla ja Berryllä
on molemmilla 6 eri roolia eri hahmoina eri tarinalinjoissa ja myös koko muu
näyttelijäkaarti tekee ”multi-rooleja”. Osa maskeerauksista on niin rajuja (mm.
miesnäyttelijöitä naisina ja toisinpäin), että osa kunkin näyttelijän rooleista
paljastui minulle vasta lopputeksteissä.
Ei siis ihme, että
katsoja on aluksi aivan pihalla!
Pikkuhiljaa elokuvan
edetessä yksittäisiin tarinoihin alkaa kuitenkin päästä kiinni. Yksittäiset
tarinat ovat pääosin mielenkiintoisia ja jännittäviä, mutta niiden yhteys toisiinsa
jää hyvin ohueksi. Tätä yhteennivoutumista katsoja saa odottaa turhaan. Mietin
myös koko elokuvan ajan mikä merkitys ja yhteys saman näyttelijän näyttelemillä
eri hahmoilla on eri tarinalinjoissa, mutta sellaistakaan ei selkeästi
katsojalle tarjota.
Elokuva on lähes
kolmetuntinen, mutta jotenkin se ei vaikuta pitkältä, sillä eihän siitä jää
kuin alle puoli tuntia aikaa per tarinalinja. Välillä tulee kyllä hieman
”musiikkivideomainen” olo kun kohtauksista hypitään toiseen täysin
summittaisessa järjestyksessä. Elokuva on kyllä mielenkiintoinen ja
erilaisuutensa takiakin mielestäni jo katsomisen arvoinen. Arvostan aina kun
elokuvantekijät eivät tyydy perinteisiin kaavoihin vaan lähtevät koittamaan
uusia kuvioita.
Kuten jo ensimmäisessä
lauseessa totesin, kuvailisin elokuvaa
yhdellä sanalla: ”hämmentävä”. Katsojalle ei tarjota selkeää vastausta tai
”opetusta”, vaan elokuvan tarinat jättävät tilaa paljolle tulkinnalle. Jostain
syystä (jota en ehkä täysin osaa kuvatakaan) pidin kuitenkin elokuvasta, ainakin
luulen niin.
Hämmentävää, tosiaan…
Kannattaa katsoa itse.
Arvosana: 8/10
“Our lives
are not our own. From womb to tomb, we are bound to others. Past and present.
And by each crime and every kindness, we birth our future.”
-Sonmi-451
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti