Uhrilampaat (The Silence Of The Lambs), 1991

Kyllä hullu toisen hullun tuntee. Tähän vanhaan viisauteen uskoo myös FBI kun he yrittävät saada kiinni sarjamurhaajaa, joka nylkee uhrinsa. Nuori agentti Clarice Starling yrittää saada parempaa näkemystä murhaajan sielunelämästä keskustelemalla tohtori Hannibal Lecterin kanssa, joka on telkien takana murhattuaan ja syötyään omia uhrejaan.  Lecter ei kuitenkaan ole valmis auttamaan täysin pyyteettömästi.

Elokuva kahmi aikanaan 5 arvostetuinta oscaria (paras el

okuva, paras miespääosan esittäjä, paras naispääosan esittäjä, paras ohjaus, paras käsikirjoitus). Edellinen näin tehnyt elokuva oli v. 1975 julkaistu Yksi lensi yli käenpesän eikä samaan suoritukseen ole Uhrilampaiden jälkeen mikään muu elokuva pystynyt. Tämä tosiasia ja elokuvan sijoittuminen IMDb:n listalla 25 kaikkien aikojen parhaan elokuvan joukkoon kertoo kaiken olennaisen.

Uhrilampaat rakentuu pitkälti vahvoihin henkilöhahmoihin ja heitä erinomaisesti esittäviin näyttelijöihin, keskeisimpänä tietysti Anthony Hopkinsin näyttelemä Hannibal Lecter. Hahmo on todella mielenkiintoinen, ulkoisesti sivistynyt ja karismaattinen Lecter on sisältä ”hirviö”, joka manipuloi ja murhaa säälimättä. Tämä ristiriitaisuus ja Lecterin elokuvan aikana agentti Starlingiin muodostuma suhde ovat elokuvan hienointa antia. Lecter on entinen psykologi, mutta tällaista psykologia kukaan tuskin haluaisi päänsä sisään. Jodie Foster tekee myös hienon roolityön ja molempien oscarit ovat ehdottomasti ansaittuja.

Vaikka kyseessä on elokuva-arvostelu, en voi olla nostamatta esiin myös Thomas Harrisin samannimistä kirjaa, johon elokuva perustuu. Olin itse lukenut tämän kirjan ennen kuin olin nähnyt elokuvaa ja on todettava, että vaikka elokuvassa on hyvät näyttelijät ja ohjaus on tehty taitavasti, aivan kirjan tasolle tunnelman intensiivisyydessä ei päästä. Tämä on myös se pääasiallinen syy, miksen elokuvalle täyttä 10 antanut; mielestäni sitä ”jotain” kirjan tunnelmasta ei aivan 100%:sti elokuvassa tavoitettu.

Kaiken kaikkiaan Uhrilampaat on kuitenkin erinomainen elokuva ja suosittelen sitä varauksettomasti (ehken kuitenkaan aivan heikkohermoisimmille). Se on hieno katsaus ihmismielen sisään, jossa on myös sellaista, mitä emme ehkä edes haluaisi nähdä.

Arvosana: 9/10

“A census taker once tried to test me. I ate his liver with some fava beans and a nice chianti.

-Hannibal Lecter