Akira Kurosawan Seitsemän
Samuraita on klassikko isolla K:lla. Maailman ylivoimaisesti tunnetuin
samurai-elokuva on toiminut innoittajana lukuisille ohjaajille elokuvan historiassa aina nykypäivään saakka.
Miltä elokuva sitten
näyttää lähes 60 vuotta julkaisemisensa jälkeen nykykatsojan silmään? On
sanottava, että Seitsemän Samuraita ei todellakaan ole sieltä kevyimmästä
päästä elokuvia. Elokuva alkaa useita minuutteja kestävillä alkuteksteillä,
joita säestää tuomiollinen patarumpujen kumina. Tässä voi jo perheen
herkimmillä mennä heti luu kurkkuun. Elokuvalla on kokonaiskestoa
kunnioitettavat lähes 3 ja puoli tuntia (!!!), joten kyseessä on aikamoinen
eepos.
Elokuva sijoittuu
1500-luvun Japaniin ja kertoo pienestä maalaiskylästä, jonka satoa uhkaa ryöstelevä
rosvojoukko. Muutama kyläläinen lähtee kylästä etsimään samurai-taistelijoita
suojelemaan kylää näiltä rosvoilta.
Elokuvan tarina rakentuu
todella hidastempoisesti, eikä elokuvan puoliväliin mennessä ole vielä kovin
pitkälle päästy. Loppupuolen taistelu rosvojoukkoja vastaan on sekin mielestäni
todella pitkälliseksi venytetty. Elokuvaa olisi helposti voinut tiivistää
tunnin tai puolitoista ja tarinasta olisi saanut paljon dynaamisemman. Aika raskas se on yhdeltä
istumalta katsottavaksi.
Toinen ongelma elokuvassa
on mielestäni kohtausten rakenne. Varsinkin elokuvan alkupuoli koostuu paikoin
hyvin lyhyistä, paikasta toiseen pomppivista kohtauksista, joita ei juurikaan
liitetä toisiinsa. Näin tarinan kerronnasta tulee paikoin pirstaleista, ja
hitaasta temposta huolimatta katsoja joutuu pinnistelemään pysyäkseen kärryillä
ketkä hahmot nyt ovat missä ja mitä tekemässä.
Seitsemässä Samuraissa on
kuitenkin myös omat hyvät puolensa. Tarina on periaatteessa mielenkiintoinen
(tosin pitkitetty), siinä on muutamia hyviä näyttelijöitä ja paikoin se
onnistuu olemaan jopa ”lapsekkaan” hupaisa kun Samurait ja kyläläiset ja rosvot
huutavat ja juoksevat ympäriinsä mutaisessa kylässä toisiaan miekoilla hutkien.
En kiistä Seitsemän Samurain
paikkaa elokuvahistoriassa, mutta sellaiseksi se minulle jää. Aivan kuin
katsoisi jotain muinaisjäännettä menneiltä ajoilta. Siinä on oma historiallinen
viehätyksensä, mutta moni muu saman aikakauden elokuva on kestänyt kyllä aikaa
paljon paremmin. Suosittelen katsomaan lähinnä kulttuuritekona ja itsensä
sivistämisen vuoksi, elokuvalliset perusteet jäävät vähäisiksi.
Arvosana: 6/10
“A good fort needs a gap.
The enemy must be lured in. So we can attack them. If we only defend, we lose
the war.”
-Kambei Shimada
-Kambei Shimada
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti