maanantai 19. elokuuta 2013

Seitsemän Samuraita (Shichinin no samurai), 1954


Akira Kurosawan Seitsemän Samuraita on klassikko isolla K:lla. Maailman ylivoimaisesti tunnetuin samurai-elokuva on toiminut innoittajana lukuisille ohjaajille  elokuvan historiassa aina nykypäivään saakka.

Miltä elokuva sitten näyttää lähes 60 vuotta julkaisemisensa jälkeen nykykatsojan silmään? On sanottava, että Seitsemän Samuraita ei todellakaan ole sieltä kevyimmästä päästä elokuvia. Elokuva alkaa useita minuutteja kestävillä alkuteksteillä, joita säestää tuomiollinen patarumpujen kumina. Tässä voi jo perheen herkimmillä mennä heti luu kurkkuun. Elokuvalla on kokonaiskestoa kunnioitettavat lähes 3 ja puoli tuntia (!!!), joten kyseessä on aikamoinen eepos.

Elokuva sijoittuu 1500-luvun Japaniin ja kertoo pienestä maalaiskylästä, jonka satoa uhkaa ryöstelevä rosvojoukko. Muutama kyläläinen lähtee kylästä etsimään samurai-taistelijoita suojelemaan kylää näiltä rosvoilta.

Elokuvan tarina rakentuu todella hidastempoisesti, eikä elokuvan puoliväliin mennessä ole vielä kovin pitkälle päästy. Loppupuolen taistelu rosvojoukkoja vastaan on sekin mielestäni todella pitkälliseksi venytetty. Elokuvaa olisi helposti voinut tiivistää tunnin tai puolitoista ja tarinasta olisi saanut paljon  dynaamisemman. Aika raskas se on yhdeltä istumalta katsottavaksi.

Toinen ongelma elokuvassa on mielestäni kohtausten rakenne. Varsinkin elokuvan alkupuoli koostuu paikoin hyvin lyhyistä, paikasta toiseen pomppivista kohtauksista, joita ei juurikaan liitetä toisiinsa. Näin tarinan kerronnasta tulee paikoin pirstaleista, ja hitaasta temposta huolimatta katsoja joutuu pinnistelemään pysyäkseen kärryillä ketkä hahmot nyt ovat missä ja mitä tekemässä.

Seitsemässä Samuraissa on kuitenkin myös omat hyvät puolensa. Tarina on periaatteessa mielenkiintoinen (tosin pitkitetty), siinä on muutamia hyviä näyttelijöitä ja paikoin se onnistuu olemaan jopa ”lapsekkaan” hupaisa kun Samurait ja kyläläiset ja rosvot huutavat ja juoksevat ympäriinsä mutaisessa kylässä toisiaan miekoilla hutkien.

En kiistä Seitsemän Samurain paikkaa elokuvahistoriassa, mutta sellaiseksi se minulle jää. Aivan kuin katsoisi jotain muinaisjäännettä menneiltä ajoilta. Siinä on oma historiallinen viehätyksensä, mutta moni muu saman aikakauden elokuva on kestänyt kyllä aikaa paljon paremmin. Suosittelen katsomaan lähinnä kulttuuritekona ja itsensä sivistämisen vuoksi, elokuvalliset perusteet jäävät vähäisiksi.

Arvosana: 6/10

“A good fort needs a gap. The enemy must be lured in. So we can attack them. If we only defend, we lose the war.”
-Kambei Shimada

 Shichinin no samurai
(1954) on IMDb

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti