Takaikkuna (Rear Window), 1954

Takaikkuna on hieman yllättäen Alfred Hitchcockin korkeimmalle sijoittunut elokuva IMDb:n listalla; se yltää niukasti 30 parhaan elokuvan joukkoon ja jättää hiuksenhienosti taakseen Hitchcockin ehkä kuuluisimman elokuvan Psykon.

Takaikkuna kertoo valokuvaaja L.B. "Jeff" Jeffries:istä, joka on murtanut jalkansa kuvauskeikalla ja joutuu näin ollen viettämään kuumaa New Yorkin kesää istumalla kotonaan pyörätuolissa. Hänen ainoa viihdykkeensä on seurata kerrostalonsa takaikkunasta pihan ja naapuritalon ihmisten touhuja. Erään naapurin toiminta on hieman epäilyttävää ja tylsyyttään poteva Jeff alkaa heti näkemään erilaisia johtolankoja siitä, että naapurustossa on tapahtunut murha, joka hänen on tietysti selvitettävä pyörätuolistaan käsin.

Hitchcock on saanut elokuvaan todella nimekkäät näyttelijät: miespääosaa näyttelee hänen luottomiehensä James Stewart ja naispääosaa Grace Kelly. James Stewart on ainakin itselleni parhaiten tunnettu jokajouluisesta Ihmeellinen on elämä –elokuvasta. En oikein ole osannut päättää, että pidänkö hänestä paljon vai onko hän hieman ärsyttävä. Takaikkunassa hänen hahmonsa vaikuttaa hyvin samanlaiselta kuin Ihmeellinen on elämässä, joten hieman yksi-ilmeinen vaikutelma hänestä ainakin näiden kahden elokuvan perusteella jää.

Takaikkuna on aika hidastempoinen elokuva, eikä se onnistu saavuttamaan erityistä huipentumaa edes loppuratkaisua kohden. Erityisesti elokuvan alussa katsoja alkaa samaistumaan asunnossaan tylsistyvään Jeffiin. Elokuvassa on kyllä aineksia jännittäväksi murhamysteeriksi, mutta jotenkin lähtö on hieman hidas ja lopputulos jää vaisuksi. Osa dialogista on ihan nokkelaa, mutta juoni jää ehkä kuitenkin hieman kankeaksi. Omasta mielestäni Psyko on ehdottomasti Hitchcockin paras elokuva, eikä Takaikkuna kyllä jännityksessä sen tasolle lähimainkaan yllä.

Arvosana: 6/10

“Lt. Doyle: You didn't see the killing or the body. How do you know there was a murder?

Jeff: Because everything this fellow's done has been suspicious: trips at night in the rain, knifes, saws, trunks with rope, and now this wife that isn't there anymore.

Lt. Doyle: I admit it does have a mysterious sound. But it could be any number of things for the wife disappearing. Murder is the least part.

Jeff: Now, Doyle, don't tell me that he's just an unemployed magician amusing the neighborhood with his sleight of hand. Don't tell me that.”