Kun elokuvateatterin ruutu pimeni ja elokuva oli loppu,
tunnelmat olivat kuitenkin hieman kaksijakoiset. Smaugin autioittama maa on
ykkösosan tavoin komeata katseltavaa, puitteet ovat hienot, tarina viihdyttävä
ja vajaa kolmetuntinen meni yhdessä hujauksessa. Silti… Jotenkin elokuva jätti
hieman kylmäksi. Johtuiko tämä sitten omista kovista odotuksista vai mistä,
mutta mielestäni näistä aineksista olisi saanut vielä paljon paremmankin
elokuvan aikaiseksi.
Hobitti 2:sen tarinaa vaivaa tyypillinen trilogioitten
keskimmäisen osan –syndrooma. Siinä ei ole oikein selkeää alkua ja tarinan
rakennusta, vaan katsoja tupsautetaan yhtäkkiä taas keskelle ensimmäisessä
osassa alkanutta seikkailua. Siinä ei myöskään ole selkeää loppua (eikä edes
väliloppu), vaan elokuva katkaistaan tylysti kesken suurimman jännityksen vähän
”jatkuu seuraavassa jaksossa”-tyylisesti. T
ässä tapauksessa jatkoa ei vain seuraa ensi viikolla seuraavassa jaksossa vaan vasta vuoden päästä, joten ratkaisu on mielestäni tarinankerronnallisesti aika erikoinen. Oma reaktioni lähenteli ainakin epäuskoa siinä vaiheessa kun ruutu meni pimeäksi – ei kai tätä tähän voi lopettaa.
ässä tapauksessa jatkoa ei vain seuraa ensi viikolla seuraavassa jaksossa vaan vasta vuoden päästä, joten ratkaisu on mielestäni tarinankerronnallisesti aika erikoinen. Oma reaktioni lähenteli ainakin epäuskoa siinä vaiheessa kun ruutu meni pimeäksi – ei kai tätä tähän voi lopettaa.
Muutenkin tarinan kuljetus on paikoin sekavaa ja siinä on
muutamia hieman irralliseksi jääviä kohtauksia. En tiedä kuinka paljon
materiaalia elokuvasta on jäänyt leikkauspöydälle, joten ehkä tästäkin
julkaistaan vielä myöhemmin hieman pidempi ”ohjaajan versio”. Ainakin Taru
Sormusten Herrasta –elokuvien kohdalla pidennetyt versiot toimivat mielestäni
paljon paremmin kuin alkuperäiset ”karsitut” elokuvateatteriversiot. Tarinaa
vaivaa myös tietty ennalta-arvattavuus ja katsoja pystyy aika hyvin koko ajan
aavistamaan mitä seuraavan nurkan takaa tarina tuo tullessaan.
Tarinan positiivisia puolia on puolestaan ensimmäisen osan
tavoin se, että siihen on tuotu elementtejä ja juonikuvioita myös alkuperäisen
Hobitti-kirjan ulkopuolelta. Näin tarinaa saadaan hienosti linkitettyä Taru
Sormusten Herrasta –trilogiaan ja mukaan on otettu myös pätkiä mm.
Silmarillionista. Mielestäni on kunnioitettavaa, että tarinaa uskalletaan
muokata paremmin elokuvakerrontaan sopivaksi.
Kävin itse katsomassa elokuvateatterissa elokuvan HFR
3D-version ja voin suositella sitä kaikille. Elokuva on todella komean
näköinen, vaikka ainakin itselläni kesti muutama minuutti alussa totuttautua
todella sulaviin kameran ja hahmojen liikkeisiin. Kaiken kaikkiaan voi sanoa,
että elokuva on todella ”aidon” näköinen ja hyvin todellisen tuntuinen.
Suosittelen elokuvaa kaikkien hyvän ja viihdyttävän seikkailuelokuvan ystäville
(ja Tolkien-faneillehan tämä on ihan ”must” kamaa), ensimmäisen osan katsominen
on kuitenkin mielestäni välttämätöntä tämän kakkososan katsomiseksi.
Arvosana: 8/10
Dori: Was
that an earthquake?
Balin:
That, my lad, was a dragon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti