Nainen Ilman Omaatuntoa (Double Indemnity), 1944

Nainen Ilman Omaatuntoa on mielestäni aika onneton käännös alkuperäisestä nimestä, tosin se ei varmasti olisi suoraan kääntynyt kovin hyvin. Elokuva alkaa vakuutusmies Walter Neffin murhatunnustuksella (ks. sitaatti alla), jonka jälkeen hän alkaa kertoa takautuvasti murhaan johtaneista ja sen selvittämiseen liittyvistä tapahtumista. Double Indemnity muuten tarkoittaa vakuutuspiireissä sellaista ”tuplakorvausta”, joka maksetaan tietyissä hyvin epätodennäköisissä erikoistapauksissa uhrin omaisille.

Neff on vakuutusmiehenä nähnyt lukuisia ja lukuisia vakuutuspetoksia ja hän luulee keksineensä täydellisen tavan huijata järjestelmää. Hänen lähin ystävänsä Barton Keyes on samaisessa vakuutusyhtiössä korvausasiamiehenä, joka on tunnettu lähes Sherlock Holmesmaisesta kyvystään paljastaa huijausyritykset. Tästä muodostuu mielenkiintoinen murhamysteeri, jossa kaverukset ovat kissa ja hiiri.

Elokuvan juoni ja asetelma ovat erittäin mielenkiintoiset ja ne toimivat hyvin. Katsoja jännittää koko ajan että milloin Neff jää kiinni vai jääkö hän kiinni? Läheltä piti tilanteita ”vedenpitävässä” suunnitelmassa riittää kun vainukoira Keyes pääsee kannoille. Kaiken lisäksi Neff saa Keyesin työtoverina seurata koko ajan vierestä ystävänsä tutkimusten etenemistä, kohti häntä itseään. Miten herkullinen asetelma!

Elokuvan näyttelijätyö on mielestäni takuuvarmaa perustasoa, itse tykästyin Neffiä näyttelevän Fred MacMurrayn tyyliin ja häneen kertojaääneensä. Myös Keyesiä näyttelevä Edward G. Robinson on hyvä, vaikka kumpainenkin edellä mainittu jäi ilman Oscar-ehdokkuuksia. Naispääosaa (”femme fatale”) näyttelevä Barbara Stanwyck sentään sai ehdokkuuden, mutta ei voittanut. Elokuva oli aikanaan ehdolla jopa 7 Oscariin, mutta ei voittanut yhtään (!), kun Kulje Tietäni (Going My Way) rohmusi pöydän 7 voitolla.

Nainen Ilman Omaatuntoa oli yksi film noir –genren alkukauden menestyselokuvia ja toimi inspiraationa lukuisille myöhemmille elokuville. Se toimii vielä 70 vuotta myöhemminkin mielestäni erittäin hyvin, ja voin suositella sitä kaikille perinteisen jännitys-/dekkari-tarinoiden ystäville.

Arvosana: 8/10

“Yes, I killed him. I killed him for money - and a woman - and I didn't get the money and I didn't get the woman. Pretty, isn't it?”

-Walter Neff