Kummisetä (Godfather), 1972

Kummisetä. Yksi elokuvahistorian ehkä legendaarisimpia elokuvia. Mario Puzon romaanin pohjalta tehty elokuva on koko mafiagenren isä ja äiti sekä isoäiti ja isoisä. Tälle elokuvalle ovat velkaa kaikki myöhemmin tehdyt mafiafilmatisoinnit kuten Mafiaveljet (Goodfellas), Donnie Brasco, The Departed, Casino, Sopranos ja niin edelleen. Elokuva voitti jo aikanaan parhaan elokuvan oscarin ja seuraavan 40 vuoden aikana se on paaluttanut asemansa yhdeksi elokuvahistorian merkittävimpiä elokuvia. Voisi sanoa, että Kummisetä on oma instituutionsa.

Nämä lähtökohdat eivät todellakaan helpota arvostelun kirjoittamista, sillä tuntuu, että puolikkaankin negatiivisen kommentin sanominen elokuvasta olisi suoranainen pyhäinhäväistys. Onneksi sellaisia ei paljon ole ja nekin harvat liittyvät lähinnä siihen, että elokuva pitää osata nähdä oman aikansa tuotteena. Tällä tarkoitan esimerkiksi sitä, että jotkut elokuvan klassiset sitaatit (kuten ”I’ll make him an offer he can’t refuse”) ovat muodostuneet niin tunnetuiksi, että elokuvaa katsoessa ne saattavat tuntua ”puhkikulutetuilta”. Näitä ja kuuluisia kohtauksia (kuten hevosenpää sängyssä) on lainattu ja kopioitu niin monissa yhteyksissä jälkikäteen. Elokuvan juoni etenee myös ajalleen tyypillisesti hyvin verkkaisesti ja tarinaa rakennetaan huolella, jonkun nykykatsojan silmiin tempo saattaa olla jopa liian verkkainen.

Kummisetää ei tietysti voi syyttää omasta ”klassikkoudestaan”. Mielestäni elokuvan tarina on rakennettu hienosti. Alun iloinen häätunnelma luo hienon kontrastin muuten aika synkeälle elokuvalle, jossa siirrytään pikkuhiljaa kohti veristä mafiasotaa. Marlon Brandon näyttelemä Corleonen mafiaperheen pää (itse Kummisetä) kuuluu vielä siihen vanhaan sukupolveen, jonka voiman aikoihin mafiaperheet kunnioittivat toisiaan, omertan laki vielä päti ja liiketoiminta mm. uhkapelien parissa kukoisti. Maailma kuitenkin muuttuu ja uusi sukupolvi ei kunnioita enää mafian kirjoittamattomia lakeja ja huumekauppaan sotkeutuminen hajottaa entisestään rivejä. Corleonen perheen uutta sukupolvea edustaa mm. Al Pacinon näyttelemä Michael Corleonen, jonka vaiheittainen muuttuminen puhtoisesta sotasankarista kohti pelättyä ja kylmäveristä mafiosoa muodostaa elokuvan keskeisen kasvutarinan. Sekä oscar-palkittu Brando, että Pacino tekevät molemmat elokuvassa erinomaiset suoritukset. Elokuvan väkevistä näyttelijäsuorituksista kertoo mm. se, että kolme eri henkilöä oli ehdolla miesten sivuosa-oscariin (mm. juuri Al Pacino).

Kummisetä ei todellakaan glorifioi mafiaelämää, vaan osoittaa sen raakuuden ja pelon ilmapiirin, kun mafiaperheiden välinen valtataistelu ei jätä ketään sivulliseksi. Perhe ja luottamus ovat elokuvan keskeisiä teemoja. Jos et ole mafiaelokuvien ystävä, Kummisetä kuuluu silti suorastaan yleissivistykseen. Jos puolestaan pidät mafiaelokuvista (kuten minä), osaat varmasti nauttia täysin rinnoin tästä vajaasta kolmetuntisesta kyseisen genren aatelia (ja nauttia niistä monista legendaarisista kohtauksista yhä uudelleen).

Arvosana: 10/10

”Someday - and that day may never come - I'll call upon you to do a service for me. But until that day, accept this justice as gift on my daughter's wedding day.”
-Vito Corleone