Fight Club, 1999

Fight Club on Chuck Palahniuk:in kirjaan perustuva elokuva, jossa Edward Nortonin näyttelemä mies tutustuu liikematkallaan Brad Pittin näyttelemään Tyler Durdeniin ja päätyy asumaan tämän luokse kun hänen oma asuntonsa palaa epäilyttävissä olosuhteissa. Yhdessä miehet alkavat pitää työhönsä ja/tai elämäänsä turhautuneille miehille iltaisin "tappelukerhoa", jossa jäsenet tappelevat paljain käsin toisiaan vastaan. Tylerin ja Nortonin näyttelemän nimettömän kertojan välejä mutkistaa lisäksi Marla niminen nainen, johon kaksikolla on hyvin ristiriitaiset tunteet (Todellakin, tajusin vasta elokuvan jälkeen tätä arvostelua kirjoittaessani, että Nortonin näyttelemän hahmon nimeä ei mainita koko elokuvan aikana. Tähän nimiasiaan liittyy eräs mielenkiintoinen käänne, jota en tässä kuitenkaan avaa sen enempää, etten tulisi paljastaneeksi liikaa elokuvan juonesta).

Elokuva on koruton kuvaus kertojan (=Norton) elämän luisusta ja merkityksettömyydestä, jonka ainoaksi sisällöksi muodostuu iltaisin järjestettävät tappelut. Tästä muodostuu mielenkiintoinen kontrasti arkisen ja harmaan toimistotyön arjelle ja hikisen ja verisen väkivallan tuomille adrenaliiniryöpyille. Nuorten vihaisten ja turhautuneiden miesten patoutunut raivo pääsee purkautumaan iltaisin hallitussa ympäristössä "oikeutetusti" ilman sivullisia. Kertojan ja Durdenin järjestämästä Fight Club:ista muodostuu eräänlainen salakerho, josta ei ole lupa puhua ulkopuolisten kanssa ja johon päästäkseen on suoritettava eräänlainen "jäsenyysriitti" (eli osallistua tappeluun).

Norton tekee elokuvassa erinomaisen näyttelijänsuorituksen, jossa on nähtävissä samoja piirteitä kuin vuotta aiemmin ilmestyneessä American History X:ssä (josta Norton kahmaisi itselleen Oscar-ehdokkuudenkin). Brad Pitt toimi myös hyvin Durdenin roolissa eräänlaisena kertojan "idolina". Tämä aisapari sopii hyvin yhteen ja luo mielenkiintoisen ja ristiriitaisen parivaljakon, jonka välinen suhde ja sen kehittyminen muodostaa elokuvan punaisen langan.

Fight Club jos mikä on elokuva, jota ei voi arvostella ennen kuin sen on nähnyt loppuun saakka, sillä elokuvan loppuratkaisu on yksi elokuvahistorian hienoimpia (ellei jopa hienoin). Se pistää koko elokuvan aivan uudenlaiseen perspektiiviin ja laittaa katsojan miettimään kaikkea näkemäänsä. Minulle ainakin heräsi heti halu katsoa elokuva uudestaan. Suosittelen! Tämä on yksi niistä elokuvista, joka voisi jopa olla omassa top 10:ssänikin.

Arvosana: 10/10

”Welcome to Fight Club. The first rule of Fight Club is: you do not talk about Fight Club. The second rule of Fight Club is: you DO NOT talk about Fight Club! Third rule of Fight Club: someone yells "stop!", goes limp, taps out, the fight is over. Fourth rule: only two guys to a fight. Fifth rule: one fight at a time, fellas. Sixth rule: No shirts, no shoes. Seventh rule: fights will go on as long as they have to. And the eighth and final rule: if this is your first time at Fight Club, you have to fight.”

-Tyler Durden