Kun olet ohjannut
sellaiset elokuvat kuin Kummisetä ja Kummisetä II, odotukset ovat aika
korkealla. Ilmestyskirja. Nyt. on varmasti Francis Ford Coppolan tunnetuin
ohjaus heti legendaarisen mafiatrilogian jälkeen ja se on varmasti tunnetuin
niistä kaikista lukuisista Vietnamin sotaan sijoittuvista elokuvista.
Elokuvasta on alkuperäisen 153 minuuttisen version lisäksi tehty myöhemmin v.
2001 ”redux”-versio, jossa on 49 minuuttia lisää pituutta (yhteensä siis
messevät 202 minuuttia). Tämä arvostelu käsittelee molempia versioita.
Elokuva kertoo kapteeni
Willardista, joka saa salaisen tehtävän mennä syvälle Vietnamin metsiin ja
murhata amerikkalainen eversti Walter E. Kurtz.
Everstiä syytetään neljästä murhasta ja tiedustelutietojen mukaan hän on
mennyt suoraan sanottuna sekaisin ja leikkii jonkinlaista puolijumalaa
paikallisten alkuasukkaiden keskuudessa.
Elokuvan alku antaa
lupailla erinomaista elokuvaa. Ensimmäinen kohtaus, jossa kuvataan pommitusta
samalla kun taustalla soi The Doorsin kappale The End on todella vaikuttava.
Tästä leikataan asteittain Kapteeni Willardin hotellihuoneeseen. Pääosaa
näyttelevä Martin Sheen oli jo nuorella
iällään karismaattinen näyttelijä ja hänen kertojan äänensä sopii elokuvan
tunnelmaan erinomaisesti. Sivuosissa vilahtavat mm. G.D. Spradlin, Harrison
Ford ja Robert Duvall, joten kaikki tuntuisi olevan kohdallaan. Alku on
vauhdikas ja elokuvan tunnelma vaihtelee mielenkiintoisesti vakavasta ja
traagisesta leppoisampaan ja suorastaan koomisiin kohtauksiin. Voisi sanoa,
että elokuvan ensimmäiset kolme varttia ovat todella nautinnollista
katsottavaa.
Mutta sitten. Elokuva onnistuu kadottamaan otteensa
viimeisen vajaan kahden tunnin aikana (redux: kahden ja puolen tunnin).
Willardin matkaan lyöttäytyvän venekunnan näyttelijäkaarti ei oikein vakuuta,
matka jokea ylävirtaan tuntuu loputtoman pitkältä ja osittain puuduttavalta ja se
sisältää monta sellaista ”välietappia”, jotka olisi mielestäni voinut hyvin
leikata pois tai ainakin tiivistää. Erityisesti redux-versioon on lisätty pari
ylimääräistä pysähdystä, jotka ovat mielestäni melko irrallisia eivätkä
mielestäni auta rakentamaan juonta eivätkä syventämään henkilöhahmoja
tarpeeksi. Lopusta en kerro tässä sen enempää, mutta sanotaan se, että
mielestäni se on suuri pettymys. Kliimaksi jää täysin puuttumaan ja tasapaksun
kaksituntisen päätteeksi elokuva saa tasapaksun ja hieman kummallisen lopun.
Edes Kurtzia näyttelevä Marlon Brando ei onnistu mielestäni sytyttämään hahmoa
henkiin ja elokuvan aikana rakennettu odotus tuntuu turhalta ja kysymykset
jäävät ilman kunnon vastauksia.
Elokuvan ensimmäisen
kolmasosan perusteella olisin ollut valmis antamaan tälle elokuvalle
arvosanaksi vähintään yhdeksän, mutta viimeiset kaksi kolmasosaa pudottivat
arvosanan kahdeksikkoon (ja redux: seitsemään) Nämäkin olivat molemmat hilkulla
pudota numeroa alemmas. Sotaelokuvien ystäville voin tätä klassikkoa kuitenkin
nerokkaan alun vuoksi suositella, älkää kuitenkaan odottako loppupuolelta
liikoja. Suosittelen myös ehdottomasti alkuperäistä versiota, reduxissa ei ole mielestäni
muuta kuin turhaa pitkitystä.
Arvosana: 8/10
(alkuperäinen), 7/10 (redux)
“How many people had I already killed? There
were those six that I knew about for sure. Close enough to blow their last
breath in my face. But this time, it was an American and an officer. That
wasn't supposed to make any difference to me, but it did. Shit... charging a
man with murder in this place was like handing out speeding tickets in the Indy
500. I took the mission. What the hell else was I gonna do?”
-Captain Benjamin L. Willard (kertoja-ääni)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti