Terminator – Pelastus (Terminator Salvation), 2009

Terminator 1 ja 2 olivat nuoruuteni kovimmat toimintaelokuva ja Arnold Schwarzenegger genren kirkkain tähti. Olen sitä mieltä, että Terminaattori = Arnold Schwarzenegger, niin voimakkaasti nämä henkilöityvät toisiinsa. Tämä saagan neljäs ja (toistaiseksi) uusin elokuva oli jäänyt minulta aikanaan katsomatta kahdesta syystä:

• Koska v. 2003 julkaistu Terminator 3 – Koneiden kapina ei ollut minua vakuuttanut.
• Koska Arnold ei ole mukana tässä elokuvassa mitenkään ja pääosaan on otettu Christian Bale, jota en pidä kovinkaan kummoisena näyttelijänä, vaikka muutamista hänen elokuvistaan pidänkin. 

Aiemmista kolmesta Terminator-elokuvasta poiketen, Pelastus ei sijoitu nykyhetkeen vaan tulevaisuuteen, jossa koneet ovat ottaneet vallan ja aloittaneet ihmisrodun ”terminoimisen”. Koneiden tavoitteena on nitistää jokainen elossa oleva ihminen ja erityisesti heidän johtohahmonsa John Connor.

Suosittelen kolmen ensimmäisen Terminator elokuvan katsomista ennen tätä, sillä elokuvan katsojan oletetaan tietävän aika paljon tarinasta. Pelastuksen voi kyllä katsoa itsenäisenäkin elokuvana, mutta tällöin katsojan on kyllä hyvin vaikea hahmottaa ”isoa kuvaa” ja aikamatkailun mukanaan tuomien eri hahmojen (esim. John Connorin) erityismerkitystä.

Elokuva on sinänsä viihdyttävää perustoimintaa, mutta osa juonenkäänteistä on mielestäni turhan ilmiselviä ja yllätyksettömiä. Koko elokuvan ajan minua myös hieman häiritsi ns. ”Bond-ilmiö”, eli kohtaukset, jossa hyvikset juoksevat pakoon luotisateessa, mutta luodit vain viuhuvat vierestä ohi. Perinteisissä toimintaelokuvissa tämä voisi vielä jotenkin selitellä uskottavaksi, mutta kun kyseessä on tappamiseen ohjelmoituja robotteja, on vaikea ymmärtää, miksi ne eivät osu, mutta ihmiset sen sijaan tuntuvat osuvan paljon paremmin. Muutenkaan elokuvassa ei ole taidettu oikein hahmottaa ihmisen ja koneen eroja. Kone tuskin sortuu kliseiseen ”pahis-syndroomaan” eli alkaa selitellä tekemisiään antaen hyvikselle mahdollisuuden selviytyä, tai esim. heittelee tätä ympäriinsä pitkin seiniä kun voisi vain yhdellä käden liikkeellä esim. kuristaa sankarin kuoliaaksi. Eipä ole hääviä tämä tulevaisuuden tappajateknologia…

Pelastus on perusviihdyttävä toimintaelokuva, mutta se ei valitettavasti tuo mitään uutta tai syvennä Terminator-saagan tarinaa. Pääpaino tuntuu enemmänkin olevan erilaisten, toisiaan ihmeellisempien tappajarobottien esittelyssä. Aiempien elokuvien parasta antia oli hienosti rakennettu jännitys siitä, että ”se seuraa sinua ja tulee tappamaan sinut eikä sitä pysäytä mikään”, mutta tällaista yksittäistä ”Terminaattoria” ei Pelastuksessa valitettavasti ole. Vanha kunnon ”I’ll be back” on sentään saatu mahdutettua elokuvan dialogiin.

Arvosana: 6/10

“This is John Connor. If you're listening to this, you are the resistance.”
-John Connor

Taken, 2008

Liam Neesonin tähdittämä Taken on saanut toimintaelokuvagenrelle epätyypillisen korkeat pisteet IMDb:n listauksessa. Viime vuonna julkaistu elokuvan jatko-osakin (Taken II) on saanut vain juuri ja juuri yli 6, joten jotain erityisen hyvää Takenissa on siis varmasti oltava.

Väärin.

Elokuva on täysin tusinatoimintaa. Alkuasetelma on jopa hieman kliseinen: Eläkkeelle jäänyt CIA-agentti (Neeson) on eronnut vaimostaan uransa takia ja tämä on mennyt uusiin naimisiin ökyrikkaan miehen kanssa. Tytär lähtee isänsä varoituksista huolimatta ystävänsä kanssa Eurooppaan ja joutuu kaapatuksi ja isäukkohan lähtee siltä istumalta pelastamaan tytärtään. Juoneen mahtuu myös muutama hieman huvittava tai hajottavakin näkökulma ja käänne. Ylipäätään on surkuhupaisaa, että Amerikkalaisessa elokuvassa Euroopasta ja Pariisista maalataan kuva todella turvattomina paikkoina, joissa ei voi suunnilleen ulkona liikkua ilman että tulee ammutuksi/tapetuksi/kaapatuksi. Mitenköhän päin mahtavat rikostilastot todellisuudessa mennä?

Taken ei ole huono elokuva, mutta ei se ole erityisen hyväkään. Se onnistuu tarkoituksessaan, eli viihdyttää vauhdikkaalla toiminnalla puolisentoista tuntia, mitään erityistä elokuva ei kuitenkaan tarjoa. Ainoa ehkä valtavirtatoiminnasta poikkeava asia on se, että elokuvassa pahikset laitetaan kylmästi lihoiksi sen suurempia asiaa murehtimatta. Yleensähän on tyypillistä, että hyvis vain ”tyrmää/tainnuttaa” vihollisiaan tai väkivaltaa muuten ”siistitään”, mutta ei Takenissa. Liam Neeson tulee, näkee ja tappaa. Asiasta ei sen suurempaa numeroa tai draamaa rakenneta.

Takenissa on ainakin yksi opetus: Amerikkalaiset vanhemmat, on turvallisempaa päästää poikanne Afganistaniin kuin tyttärenne Eurooppaan. Mutta vinoilu sikseen, tomintagenren ystäville Taken tarjoaa intensiivistä viihdykettä, jossa ei liiemmälti suvantokohtia ole. Tämä kai se on tarkoituskin, juonen realistisuus ei kuulu näiden elokuvien kriteereihin.

Arvosana: 6/10

”I don't know who you are. I don't know what you want. If you are looking for ransom, I can tell you I don't have money. But what I do have are a very particular set of skills; skills I have acquired over a very long career. Skills that make me a nightmare for people like you. If you let my daughter go now, that'll be the end of it. I will not look for you, I will not pursue you. But if you don't, I will look for you, I will find you, and I will kill you.”

-Bryan Mills

Alien – Kahdeksas matkustaja (Alien), 1979

Ridley Scott oli 80-luvulla scifi-piireissä kova nimi (ja on sitä edelleen). Ensin hän ohjasi 1979 läpimurtoelokuvansa Alien ja kolme vuotta myöhemmin toisen scifi-klassikon Blade Runner. Jälkimmäinen oli ehdolla oscareissa parhaista erikoistehosteista ja Alien voitti kyseisen kategorian täysin ansaitusti. Elokuva on ollut myös esikuvana lukuisille myöhemmille toimintaelokuville, joissa on naispääosahahmo. Sigourney Weaver on ollut yksi pioneereista raivaamassa tietä hyvin miesvaltaisessa genressä.

Kyllähän se on myönnettävä, että lähes 35 vuotta elokuvan ilmestymisen jälkeenkin, Alien näyttää edelleen yllättävän hyvältä (Erityisesti erilaiset tekniset laitteet ja itse ”Alien”). Muutamissa kohtauksissa jää kylläkin kaipaamaan nykyistä tietokoneteknologian aikaa, mutta pääasiassa osaan arvostaa sitä, että tehosteet on tehty ”käsityönä” eikä digitaalisesti. Yksi asia on todettava tämän ajan scifi-elokuvista: on mielenkiintoista miten aikanaan on pystytty kuvittelemaan kaikenlaisia avaruusaluksia, kyborgeja jne., mutta tietokoneiden kehittymistä ei kukaan ole osannut hahmottaa. Alienissakin käytetään edelleen ”musta ruutu – vihreä teksti”-tyylisiä dos-käyttöliittymiä, vaikka ollaan tulevaisuudessa ja lennetään ympäri avaruutta hienolla avaruusaluksella. Voi tietysti olla, ettei ajan teknologioilla vain voitu hienompia käyttöliittymiä toteuttaakaan.

Alien kertoo seitsemästä avaruusalus Nostromon jäsenestä, jotka löytävät tunnistamattoman signaalin vieraalta planeetalta. He lähtevät etsimään henkiin jääneitä planeetalta, mutta saavatkin kyytiinsä ”kahdeksannen matkustajan”, vieraan vihamielisen elämänmuodon.

Elokuva onnistuu erityisesti yhdessä asiassa: jännityksen luomisessa, elokuvassa on monia kauhuelokuville tyypillisiä piirteitä. Tunnelma on halki elokuvan painostava kun odotusta rakennetaan lukuisissa kohtauksissa kohti katsojaa säikäyttävää jännityksen laukeamista. Näkymätön uhka toimii jännityksen luojana hienosti. Elokuvan ongelma on kuitenkin kauhu-genrelle tyypillinen, eli kun uhka muuttuu näkyväksi, jännityksen intensiteetti laskee huomattavasti.

Alien on ehdottomasti yksi genrensä klassikoita, joten sitä voi suositella kaikille scifi-kauhun ystäville. Elokuva on hieman kärsinyt ajan hampaasta teknologian kehittyessä, mutta se toimii edelleen hyvin. Itse en ole mikään kauhu-genren ylimpiä ystäviä, joten omaan makuuni Alien ei aivan iske.  Elokuvassa on kuitenkin monia elementtejä, joiden takia se kannattaa ainakin kerran katsoa.

Arvosana: 7/10

It's got a great defense mechanism... you don't dare kill it...

-Parker

Forrest Gump, 1994

Forrest Gump on ehdottomasti yksi kaikkien aikojen lempielokuviani!

Tämän tekee mielenkiintoiseksi erityisesti se, että elokuvan lajityyppi ei ollenkaan kuulu omiin suosikkeihini; Forrest Gump on tietyllä tavalla jopa aika ”perhe-elokuvamainen”.

Elokuva kertoo Forrest Gump nimisen henkilön uskomattoman elämäntarinan. Hänen elämänsä lähtökohdat eivät ole helpoimmat. Hän on, kuten voisi sanoa, ”vähän yksinkertainen” (jopa tyhmä?) kaveri, joka joutuu lapsuudessaan käyttämään erityisiä metallisia jalkatukia, että pystyy edes kävelemään. Erinäisten sattumien kautta hän kuitenkin päätyy elämänsä eri vaiheissa mitä uskomattomampiin seikkailuihin.

Elokuva ilmestyi ”kaikkien aikojen elokuvavuonna” 1994 yhdessä mm. sellaisten elokuvien kuin The Shawshank Redemption (IMDb:n nro 1) ja Pulp Fiction (IMDbn nro 4). IMDb:n listalla Forrest Gump (nro 18) ei aivan pärjää edellä mainituille mestariteoksille, mutta oscar-gaalassa se onnistui nämä selättämään ja pokkasi yhteensä kunnioitettavat 6 pystiä (mm. paras elokuva ja paras ohjaus).

Elokuvan ainutlaatuisuus koostuu kahdesta asiasta. Ensinnäkin tarina on todella hieno ja koskettava. Forrestin elämään mahtuu mitä uskomattomampia käänteitä ja hän tuntuu rajoitteistaan huolimatta onnistuvan kaikessa mihin ryhtyy. Vanhemmalla iällään hän esim. sattumalta ostaa erään ”hedelmäyrityksen” (Apple) osakkeita ja lyö rahoiksi. Forrest on todella hyväntahtoinen ja sympaattinen hahmo, eikä katsoja oikein voi olla tykästymättä tähän kaveriin.  

Lisäksi Tom Hanks tekee Forrest Gumpina yhden kaikkien aikojen parhaimmista roolisuorituksista. Tätä korostaa se, että hän on modernin elokuvahistorian ainoa näyttelijä, joka on voittanut kahtena vuotena peräkkäin pääosa-oscarin (edellisenä vuotena elokuvasta Philadelphia). Ainoa samaan pystynyt on Spencer Tracy (v. 1938-39). On mahtanut olla valitsijaraadilla mielenkiintoinen paikka. Sivuosissa nähdään myös hyviä näyttelijäsuorituksia, mm. Gary Sinise tekee erinomaisen roolityön.

Suosittelen elokuvaa täysin varauksettomasti kaikille, vaikka osaa elokuvan ”naiivius” saattaa ärsyttääkin. Ainutlaatuinen tarina ja erinomainen näyttelijätyö tekevät tästä yhden parhaimmista elokuvista, joita olen nähnyt.

Arvosana: 10/10

“My momma always said, "Life was like a box of chocolates. You never know what you're gonna get."”

-Forrest Gump