Oblivion, 2013

Oblivion on osa tämän vuoden melko runsasta scifi-kattausta. Tässä tarinassa maapallo on tuhoutunut pääosin elinkelvottomaksi autiomaaksi ihmiskunnan ja avaruuden tunkeutujien välisessä historiallisessa sodassa. Ihmiskunta on muuttanut Titan-kuuhun ja viimeiset ihmiset ovat vielä maan pinnalla keräämässä valtamerien energiaa fuusiovoimaa varten. Jack (Tom Cruise) ja Victoria (Andrea Riseborough) muodostavat huoltoparivaljakon, jonka tehtävänä on pitää tämä operaatio toiminnassa ja turvassa viimeisiltä sodan jälkeen eloon jääneiltä ”scavengereilta”.

Olen itse suuri scifi-elokuvien ystävä (erityisesti apokalyptisten) ja Oblivionin luoma tulevaisuus on kieltämättä mielenkiintoinen, vaikkei ehkä kovinkaan omaperäinen. Muutamiin peruskliseisiin ja epäuskottavuuksiin elokuva sortuu matkan varrella, mutta tarjoaa myös yllättäviä käänteitä sekä matkan varrella että loppuratkaisun muodossa.

Näyttelijäpuolella ei nähdä mitään erikoista. Tom Cruisen on… no, Tom Cruise, hyvine ja huonoine puolineen. Yllättävän nuorelta yli viisikymppinen Cruise onnistuu kuitenkin näyttämään itseään 20 vuotta nuoremman Riseboroughin rinnalla. Sivuosassa vilahtaa yksi lempinäyttelijöistäni, Morgan Freeman, mutta hänen roolinsa jää pieneksi eikä veteraaninäyttelijän työ paljoa lisäarvoa tuo elokuvaan.

Oblivion myös näyttää kaikin puolin hyvältä elokuvalta. Tekniikka on hienoa ja kiiltävää, lentokohtaukset ovat komeita jne. jne. Pari pakollista lentotakaa-ajoa ja taistelukohtausta olisi ehkä voitu jättää pois ja panostaa enemmän tarinaan, jossa olisi ollut potentiaalia vieläkin enempään.

Suosittelen Oblivionia kaikille scifi-elokuvien ystäville. Se on erittäin hyvä ”vaihtoehtotulevaisuus”-genren elokuva, joka tarjoaa mielenkiintoisen lähtöasetelman, tarinan ja yllättävän loppuratkaisun. 

Arvosana: 8/10

“I can't shake the feeling, that earth, inspite of all that's happened, earth is still my home.”

-Jack Harper

Alien – Kahdeksas matkustaja (Alien), 1979

Ridley Scott oli 80-luvulla scifi-piireissä kova nimi (ja on sitä edelleen). Ensin hän ohjasi 1979 läpimurtoelokuvansa Alien ja kolme vuotta myöhemmin toisen scifi-klassikon Blade Runner. Jälkimmäinen oli ehdolla oscareissa parhaista erikoistehosteista ja Alien voitti kyseisen kategorian täysin ansaitusti. Elokuva on ollut myös esikuvana lukuisille myöhemmille toimintaelokuville, joissa on naispääosahahmo. Sigourney Weaver on ollut yksi pioneereista raivaamassa tietä hyvin miesvaltaisessa genressä.

Kyllähän se on myönnettävä, että lähes 35 vuotta elokuvan ilmestymisen jälkeenkin, Alien näyttää edelleen yllättävän hyvältä (Erityisesti erilaiset tekniset laitteet ja itse ”Alien”). Muutamissa kohtauksissa jää kylläkin kaipaamaan nykyistä tietokoneteknologian aikaa, mutta pääasiassa osaan arvostaa sitä, että tehosteet on tehty ”käsityönä” eikä digitaalisesti. Yksi asia on todettava tämän ajan scifi-elokuvista: on mielenkiintoista miten aikanaan on pystytty kuvittelemaan kaikenlaisia avaruusaluksia, kyborgeja jne., mutta tietokoneiden kehittymistä ei kukaan ole osannut hahmottaa. Alienissakin käytetään edelleen ”musta ruutu – vihreä teksti”-tyylisiä dos-käyttöliittymiä, vaikka ollaan tulevaisuudessa ja lennetään ympäri avaruutta hienolla avaruusaluksella. Voi tietysti olla, ettei ajan teknologioilla vain voitu hienompia käyttöliittymiä toteuttaakaan.

Alien kertoo seitsemästä avaruusalus Nostromon jäsenestä, jotka löytävät tunnistamattoman signaalin vieraalta planeetalta. He lähtevät etsimään henkiin jääneitä planeetalta, mutta saavatkin kyytiinsä ”kahdeksannen matkustajan”, vieraan vihamielisen elämänmuodon.

Elokuva onnistuu erityisesti yhdessä asiassa: jännityksen luomisessa, elokuvassa on monia kauhuelokuville tyypillisiä piirteitä. Tunnelma on halki elokuvan painostava kun odotusta rakennetaan lukuisissa kohtauksissa kohti katsojaa säikäyttävää jännityksen laukeamista. Näkymätön uhka toimii jännityksen luojana hienosti. Elokuvan ongelma on kuitenkin kauhu-genrelle tyypillinen, eli kun uhka muuttuu näkyväksi, jännityksen intensiteetti laskee huomattavasti.

Alien on ehdottomasti yksi genrensä klassikoita, joten sitä voi suositella kaikille scifi-kauhun ystäville. Elokuva on hieman kärsinyt ajan hampaasta teknologian kehittyessä, mutta se toimii edelleen hyvin. Itse en ole mikään kauhu-genren ylimpiä ystäviä, joten omaan makuuni Alien ei aivan iske.  Elokuvassa on kuitenkin monia elementtejä, joiden takia se kannattaa ainakin kerran katsoa.

Arvosana: 7/10

It's got a great defense mechanism... you don't dare kill it...

-Parker