Forrest Gump, 1994

Forrest Gump on ehdottomasti yksi kaikkien aikojen lempielokuviani!

Tämän tekee mielenkiintoiseksi erityisesti se, että elokuvan lajityyppi ei ollenkaan kuulu omiin suosikkeihini; Forrest Gump on tietyllä tavalla jopa aika ”perhe-elokuvamainen”.

Elokuva kertoo Forrest Gump nimisen henkilön uskomattoman elämäntarinan. Hänen elämänsä lähtökohdat eivät ole helpoimmat. Hän on, kuten voisi sanoa, ”vähän yksinkertainen” (jopa tyhmä?) kaveri, joka joutuu lapsuudessaan käyttämään erityisiä metallisia jalkatukia, että pystyy edes kävelemään. Erinäisten sattumien kautta hän kuitenkin päätyy elämänsä eri vaiheissa mitä uskomattomampiin seikkailuihin.

Elokuva ilmestyi ”kaikkien aikojen elokuvavuonna” 1994 yhdessä mm. sellaisten elokuvien kuin The Shawshank Redemption (IMDb:n nro 1) ja Pulp Fiction (IMDbn nro 4). IMDb:n listalla Forrest Gump (nro 18) ei aivan pärjää edellä mainituille mestariteoksille, mutta oscar-gaalassa se onnistui nämä selättämään ja pokkasi yhteensä kunnioitettavat 6 pystiä (mm. paras elokuva ja paras ohjaus).

Elokuvan ainutlaatuisuus koostuu kahdesta asiasta. Ensinnäkin tarina on todella hieno ja koskettava. Forrestin elämään mahtuu mitä uskomattomampia käänteitä ja hän tuntuu rajoitteistaan huolimatta onnistuvan kaikessa mihin ryhtyy. Vanhemmalla iällään hän esim. sattumalta ostaa erään ”hedelmäyrityksen” (Apple) osakkeita ja lyö rahoiksi. Forrest on todella hyväntahtoinen ja sympaattinen hahmo, eikä katsoja oikein voi olla tykästymättä tähän kaveriin.  

Lisäksi Tom Hanks tekee Forrest Gumpina yhden kaikkien aikojen parhaimmista roolisuorituksista. Tätä korostaa se, että hän on modernin elokuvahistorian ainoa näyttelijä, joka on voittanut kahtena vuotena peräkkäin pääosa-oscarin (edellisenä vuotena elokuvasta Philadelphia). Ainoa samaan pystynyt on Spencer Tracy (v. 1938-39). On mahtanut olla valitsijaraadilla mielenkiintoinen paikka. Sivuosissa nähdään myös hyviä näyttelijäsuorituksia, mm. Gary Sinise tekee erinomaisen roolityön.

Suosittelen elokuvaa täysin varauksettomasti kaikille, vaikka osaa elokuvan ”naiivius” saattaa ärsyttääkin. Ainutlaatuinen tarina ja erinomainen näyttelijätyö tekevät tästä yhden parhaimmista elokuvista, joita olen nähnyt.

Arvosana: 10/10

“My momma always said, "Life was like a box of chocolates. You never know what you're gonna get."”

-Forrest Gump

Pilvikartasto (Cloud Atlas), 2012

Pilvikartasto on hämmentävä elokuva. Aivan kirjaimellisesti. Elokuvassa pyörii limittäin 6 eri tarinalinjaa, jotka kaikki sijoittuvat eri aikoihin. Varhaisin näistä sijoittuu v. 1849, yksi sijoittuu 1930-luvulle, yksi 1970-luvulle, yksi nykypäivään, yksi vuoteen 2144 ja yksi vielä kauemmas tulevaisuuteen. Jokaisessa tarinassa on eri hahmot ja näiden hyvin irralliselta tuntuvien tarinoiden välillä hypitään täysin sattumanvaraisesti.

Tämä kaikki siis lähtee liikkeelle ilman minkäänlaista johdantoa tms., joka selittäisi katsojalle mistä on kysymys. Tarinoiden ensimmäisessä kohtauksessa näkyy vain vuosi, johon kyseinen tarina sijoittuu ja siitä lähdetään. Yksittäiset tarinat tuntuvat lähtevän myös liikkeelle joko keskeltä tarinaa, tai niissä saattaa olla takaumia tai muita poikkeavuuksia kronologiseen tarinankerrontaan.  Lisäksi elokuvan näyttelijät (pääosissa Tom Hanks ja Halle Berry) tekevät elokuvassa lukuisia eri rooleja. Hanksilla ja Berryllä on molemmilla 6 eri roolia eri hahmoina eri tarinalinjoissa ja myös koko muu näyttelijäkaarti tekee ”multi-rooleja”. Osa maskeerauksista on niin rajuja (mm. miesnäyttelijöitä naisina ja toisinpäin), että osa kunkin näyttelijän rooleista paljastui minulle vasta lopputeksteissä.

Ei siis ihme, että katsoja on aluksi aivan pihalla!

Pikkuhiljaa elokuvan edetessä yksittäisiin tarinoihin alkaa kuitenkin päästä kiinni. Yksittäiset tarinat ovat pääosin mielenkiintoisia ja jännittäviä, mutta niiden yhteys toisiinsa jää hyvin ohueksi. Tätä yhteennivoutumista katsoja saa odottaa turhaan. Mietin myös koko elokuvan ajan mikä merkitys ja yhteys saman näyttelijän näyttelemillä eri hahmoilla on eri tarinalinjoissa, mutta sellaistakaan ei selkeästi katsojalle tarjota.

Elokuva on lähes kolmetuntinen, mutta jotenkin se ei vaikuta pitkältä, sillä eihän siitä jää kuin alle puoli tuntia aikaa per tarinalinja. Välillä tulee kyllä hieman ”musiikkivideomainen” olo kun kohtauksista hypitään toiseen täysin summittaisessa järjestyksessä. Elokuva on kyllä mielenkiintoinen ja erilaisuutensa takiakin mielestäni jo katsomisen arvoinen. Arvostan aina kun elokuvantekijät eivät tyydy perinteisiin kaavoihin vaan lähtevät koittamaan uusia kuvioita.

Kuten jo ensimmäisessä lauseessa totesin,  kuvailisin elokuvaa yhdellä sanalla: ”hämmentävä”. Katsojalle ei tarjota selkeää vastausta tai ”opetusta”, vaan elokuvan tarinat jättävät tilaa paljolle tulkinnalle. Jostain syystä (jota en ehkä täysin osaa kuvatakaan) pidin kuitenkin elokuvasta, ainakin luulen niin.

Hämmentävää, tosiaan… Kannattaa katsoa itse.

Arvosana: 8/10

“Our lives are not our own. From womb to tomb, we are bound to others. Past and present. And by each crime and every kindness, we birth our future.”

-Sonmi-451