Ilmestyskirja. Nyt. (Apocalypse Now), 1979

Kun olet ohjannut sellaiset elokuvat kuin Kummisetä ja Kummisetä II, odotukset ovat aika korkealla. Ilmestyskirja. Nyt. on varmasti Francis Ford Coppolan tunnetuin ohjaus heti legendaarisen mafiatrilogian jälkeen ja se on varmasti tunnetuin niistä kaikista lukuisista Vietnamin sotaan sijoittuvista elokuvista. Elokuvasta on alkuperäisen 153 minuuttisen version lisäksi tehty myöhemmin v. 2001 ”redux”-versio, jossa on 49 minuuttia lisää pituutta (yhteensä siis messevät 202 minuuttia). Tämä arvostelu käsittelee molempia versioita.

Elokuva kertoo kapteeni Willardista, joka saa salaisen tehtävän mennä syvälle Vietnamin metsiin ja murhata amerikkalainen eversti Walter E. Kurtz.  Everstiä syytetään neljästä murhasta ja tiedustelutietojen mukaan hän on mennyt suoraan sanottuna sekaisin ja leikkii jonkinlaista puolijumalaa paikallisten alkuasukkaiden keskuudessa.

Elokuvan alku antaa lupailla erinomaista elokuvaa. Ensimmäinen kohtaus, jossa kuvataan pommitusta samalla kun taustalla soi The Doorsin kappale The End on todella vaikuttava. Tästä leikataan asteittain Kapteeni Willardin hotellihuoneeseen. Pääosaa näyttelevä  Martin Sheen oli jo nuorella iällään karismaattinen näyttelijä ja hänen kertojan äänensä sopii elokuvan tunnelmaan erinomaisesti. Sivuosissa vilahtavat mm. G.D. Spradlin, Harrison Ford ja Robert Duvall, joten kaikki tuntuisi olevan kohdallaan. Alku on vauhdikas ja elokuvan tunnelma vaihtelee mielenkiintoisesti vakavasta ja traagisesta leppoisampaan ja suorastaan koomisiin kohtauksiin. Voisi sanoa, että elokuvan ensimmäiset kolme varttia ovat todella nautinnollista katsottavaa.

Mutta sitten.  Elokuva onnistuu kadottamaan otteensa viimeisen vajaan kahden tunnin aikana (redux: kahden ja puolen tunnin). Willardin matkaan lyöttäytyvän venekunnan näyttelijäkaarti ei oikein vakuuta, matka jokea ylävirtaan tuntuu loputtoman pitkältä ja osittain puuduttavalta ja se sisältää monta sellaista ”välietappia”, jotka olisi mielestäni voinut hyvin leikata pois tai ainakin tiivistää. Erityisesti redux-versioon on lisätty pari ylimääräistä pysähdystä, jotka ovat mielestäni melko irrallisia eivätkä mielestäni auta rakentamaan juonta eivätkä syventämään henkilöhahmoja tarpeeksi. Lopusta en kerro tässä sen enempää, mutta sanotaan se, että mielestäni se on suuri pettymys. Kliimaksi jää täysin puuttumaan ja tasapaksun kaksituntisen päätteeksi elokuva saa tasapaksun ja hieman kummallisen lopun. Edes Kurtzia näyttelevä Marlon Brando ei onnistu mielestäni sytyttämään hahmoa henkiin ja elokuvan aikana rakennettu odotus tuntuu turhalta ja kysymykset jäävät ilman kunnon vastauksia.

Elokuvan ensimmäisen kolmasosan perusteella olisin ollut valmis antamaan tälle elokuvalle arvosanaksi vähintään yhdeksän, mutta viimeiset kaksi kolmasosaa pudottivat arvosanan kahdeksikkoon (ja redux: seitsemään) Nämäkin olivat molemmat hilkulla pudota numeroa alemmas. Sotaelokuvien ystäville voin tätä klassikkoa kuitenkin nerokkaan alun vuoksi suositella, älkää kuitenkaan odottako loppupuolelta liikoja. Suosittelen myös ehdottomasti alkuperäistä versiota, reduxissa ei ole mielestäni muuta kuin turhaa pitkitystä.

Arvosana: 8/10 (alkuperäinen), 7/10 (redux)

“How many people had I already killed? There were those six that I knew about for sure. Close enough to blow their last breath in my face. But this time, it was an American and an officer. That wasn't supposed to make any difference to me, but it did. Shit... charging a man with murder in this place was like handing out speeding tickets in the Indy 500. I took the mission. What the hell else was I gonna do?”

-Captain Benjamin L. Willard (kertoja-ääni)

Kummisetä (Godfather), 1972

Kummisetä. Yksi elokuvahistorian ehkä legendaarisimpia elokuvia. Mario Puzon romaanin pohjalta tehty elokuva on koko mafiagenren isä ja äiti sekä isoäiti ja isoisä. Tälle elokuvalle ovat velkaa kaikki myöhemmin tehdyt mafiafilmatisoinnit kuten Mafiaveljet (Goodfellas), Donnie Brasco, The Departed, Casino, Sopranos ja niin edelleen. Elokuva voitti jo aikanaan parhaan elokuvan oscarin ja seuraavan 40 vuoden aikana se on paaluttanut asemansa yhdeksi elokuvahistorian merkittävimpiä elokuvia. Voisi sanoa, että Kummisetä on oma instituutionsa.

Nämä lähtökohdat eivät todellakaan helpota arvostelun kirjoittamista, sillä tuntuu, että puolikkaankin negatiivisen kommentin sanominen elokuvasta olisi suoranainen pyhäinhäväistys. Onneksi sellaisia ei paljon ole ja nekin harvat liittyvät lähinnä siihen, että elokuva pitää osata nähdä oman aikansa tuotteena. Tällä tarkoitan esimerkiksi sitä, että jotkut elokuvan klassiset sitaatit (kuten ”I’ll make him an offer he can’t refuse”) ovat muodostuneet niin tunnetuiksi, että elokuvaa katsoessa ne saattavat tuntua ”puhkikulutetuilta”. Näitä ja kuuluisia kohtauksia (kuten hevosenpää sängyssä) on lainattu ja kopioitu niin monissa yhteyksissä jälkikäteen. Elokuvan juoni etenee myös ajalleen tyypillisesti hyvin verkkaisesti ja tarinaa rakennetaan huolella, jonkun nykykatsojan silmiin tempo saattaa olla jopa liian verkkainen.

Kummisetää ei tietysti voi syyttää omasta ”klassikkoudestaan”. Mielestäni elokuvan tarina on rakennettu hienosti. Alun iloinen häätunnelma luo hienon kontrastin muuten aika synkeälle elokuvalle, jossa siirrytään pikkuhiljaa kohti veristä mafiasotaa. Marlon Brandon näyttelemä Corleonen mafiaperheen pää (itse Kummisetä) kuuluu vielä siihen vanhaan sukupolveen, jonka voiman aikoihin mafiaperheet kunnioittivat toisiaan, omertan laki vielä päti ja liiketoiminta mm. uhkapelien parissa kukoisti. Maailma kuitenkin muuttuu ja uusi sukupolvi ei kunnioita enää mafian kirjoittamattomia lakeja ja huumekauppaan sotkeutuminen hajottaa entisestään rivejä. Corleonen perheen uutta sukupolvea edustaa mm. Al Pacinon näyttelemä Michael Corleonen, jonka vaiheittainen muuttuminen puhtoisesta sotasankarista kohti pelättyä ja kylmäveristä mafiosoa muodostaa elokuvan keskeisen kasvutarinan. Sekä oscar-palkittu Brando, että Pacino tekevät molemmat elokuvassa erinomaiset suoritukset. Elokuvan väkevistä näyttelijäsuorituksista kertoo mm. se, että kolme eri henkilöä oli ehdolla miesten sivuosa-oscariin (mm. juuri Al Pacino).

Kummisetä ei todellakaan glorifioi mafiaelämää, vaan osoittaa sen raakuuden ja pelon ilmapiirin, kun mafiaperheiden välinen valtataistelu ei jätä ketään sivulliseksi. Perhe ja luottamus ovat elokuvan keskeisiä teemoja. Jos et ole mafiaelokuvien ystävä, Kummisetä kuuluu silti suorastaan yleissivistykseen. Jos puolestaan pidät mafiaelokuvista (kuten minä), osaat varmasti nauttia täysin rinnoin tästä vajaasta kolmetuntisesta kyseisen genren aatelia (ja nauttia niistä monista legendaarisista kohtauksista yhä uudelleen).

Arvosana: 10/10

”Someday - and that day may never come - I'll call upon you to do a service for me. But until that day, accept this justice as gift on my daughter's wedding day.”
-Vito Corleone