Kummisetä II (Godfather II), 1974

Kummisetä 2 on Corleonen mafiaperheestä kertovan trilogian toinen osa (ks. Kummisetä). Elokuva jakaantuu hienosti kahteen eri  aikakauteen sijoittuvaan tarinalinjaan, joita kuljetetaan limittäin koko elokuvan ajan.

Ensimmäinen tarinalinja jatkaa siitä mihin elokuvan ensimmäinen osa jäi ja jossa seurataan Pacinon näyttelemän Michael Corleonen edesottamuksia Corleonen mafiaperheen johtajana ja uutena kummisetänä. Michael on ensimmäisen elokuvan lopussa raivannut tieltään suuren joukon vihollisiaan ja paaluttanut asemansa perheen johdossa, mutta uusia ongelmia alkaa kasaantua heti elokuvan alussa. Ykkösosan tavoin, myös kakkososa on hyvin synkeän sävyinen ja kuvaa sitä petosten ja juonittelujen viidakkoa, joita vastaan Corleonen perheen johtaja joutuu taistelemaan. Tässä pelissä kehenkään ei voi luottaa, ei edes omiin läheisiinsä.

Toinen tarinalinja sijoittuu kauemmas historiaan ja kertoo Vito Corleonen saapumisesta Amerikkaan pienenä poikana ja hänen ensivaiheistaan tulevaksi kummisedäksi. Aikalaismiljöö on hienosti rakennettu ja tarina tuo syvyyttä Viton hahmoon ja luo kuvaa ykkösosan vanhan miehen taustoista ja elämäntarinasta.

Pacino sai ensimmäisen osan tavoin myös kakkososasta oscar-ehdokkuuden (tällä kertaa pääosasta), mutta palkinto jäi edelleen saamatta. Nuorta Vito Corleonea näyttelevä Robert De Niro sen sijaan pokkasi sivuosa-oscarin. Näin myös ”nuori” Vito sai oscarin ”vanhan” saadessa omansa ja ykkösosassa. De Niron suoritus onkin todella uskottava puheenpartta myöten ja nuori Vito on helppo yhdistää ykkösosan vanhempaan versioon. Knoppitietona voidaan heittää myös se, että Kummisetä 2 oli ensimmäinen jatko-osa, joka voitti parhaan elokuvan oscarin (ja pitkään myös ainoa, kunnes Taru Sormusten Herrasta: Kuninkaan paluu voitti v. 2003 parhaan elokuvan tittelin).

Kummisetä-trilogian ensimmäinen osa on tietysti ”SE” Kummisetä, mutta tarinana kakkososa on mielestäni jopa edeltäjäänsä hieman vahvempi. Elokuvalla on etunaan myös se, että iso osa henkilöhahmoista on tuttuja jo ykkösosasta ja näin niitä päästään syventämään entisestään. Se matka ja muutos, jonka esimerkiksi Michael Corleone kulkee hahmona ykköselokuvan alusta kakkososan loppuun on aivan huikea, eivätkä vuodet todellakaan kohtele mafiaperheen johtajaa silkkihansikkain.

Kummisetä 1 ja 2 ovat todella tiivis pari, enkä osaa tietyssä mielessä edes ajatella niitä kahtena erillisenä elokuvana. On kuin yksi pitkä elokuva olisi vain jaettu kahteen eri osaan, niin erottamattomia ne ovat. Suosittelen lämpimästi myös kakkososaa kaikille mafiaelokuvien (ja ylipäänsä elokuvien) ystäville.

Arvosana: 10/10

”If anything in this life is certain, if history has taught us anything, it is that you can kill anyone.”

-Michael Corleone

Kummisetä (Godfather), 1972

Kummisetä. Yksi elokuvahistorian ehkä legendaarisimpia elokuvia. Mario Puzon romaanin pohjalta tehty elokuva on koko mafiagenren isä ja äiti sekä isoäiti ja isoisä. Tälle elokuvalle ovat velkaa kaikki myöhemmin tehdyt mafiafilmatisoinnit kuten Mafiaveljet (Goodfellas), Donnie Brasco, The Departed, Casino, Sopranos ja niin edelleen. Elokuva voitti jo aikanaan parhaan elokuvan oscarin ja seuraavan 40 vuoden aikana se on paaluttanut asemansa yhdeksi elokuvahistorian merkittävimpiä elokuvia. Voisi sanoa, että Kummisetä on oma instituutionsa.

Nämä lähtökohdat eivät todellakaan helpota arvostelun kirjoittamista, sillä tuntuu, että puolikkaankin negatiivisen kommentin sanominen elokuvasta olisi suoranainen pyhäinhäväistys. Onneksi sellaisia ei paljon ole ja nekin harvat liittyvät lähinnä siihen, että elokuva pitää osata nähdä oman aikansa tuotteena. Tällä tarkoitan esimerkiksi sitä, että jotkut elokuvan klassiset sitaatit (kuten ”I’ll make him an offer he can’t refuse”) ovat muodostuneet niin tunnetuiksi, että elokuvaa katsoessa ne saattavat tuntua ”puhkikulutetuilta”. Näitä ja kuuluisia kohtauksia (kuten hevosenpää sängyssä) on lainattu ja kopioitu niin monissa yhteyksissä jälkikäteen. Elokuvan juoni etenee myös ajalleen tyypillisesti hyvin verkkaisesti ja tarinaa rakennetaan huolella, jonkun nykykatsojan silmiin tempo saattaa olla jopa liian verkkainen.

Kummisetää ei tietysti voi syyttää omasta ”klassikkoudestaan”. Mielestäni elokuvan tarina on rakennettu hienosti. Alun iloinen häätunnelma luo hienon kontrastin muuten aika synkeälle elokuvalle, jossa siirrytään pikkuhiljaa kohti veristä mafiasotaa. Marlon Brandon näyttelemä Corleonen mafiaperheen pää (itse Kummisetä) kuuluu vielä siihen vanhaan sukupolveen, jonka voiman aikoihin mafiaperheet kunnioittivat toisiaan, omertan laki vielä päti ja liiketoiminta mm. uhkapelien parissa kukoisti. Maailma kuitenkin muuttuu ja uusi sukupolvi ei kunnioita enää mafian kirjoittamattomia lakeja ja huumekauppaan sotkeutuminen hajottaa entisestään rivejä. Corleonen perheen uutta sukupolvea edustaa mm. Al Pacinon näyttelemä Michael Corleonen, jonka vaiheittainen muuttuminen puhtoisesta sotasankarista kohti pelättyä ja kylmäveristä mafiosoa muodostaa elokuvan keskeisen kasvutarinan. Sekä oscar-palkittu Brando, että Pacino tekevät molemmat elokuvassa erinomaiset suoritukset. Elokuvan väkevistä näyttelijäsuorituksista kertoo mm. se, että kolme eri henkilöä oli ehdolla miesten sivuosa-oscariin (mm. juuri Al Pacino).

Kummisetä ei todellakaan glorifioi mafiaelämää, vaan osoittaa sen raakuuden ja pelon ilmapiirin, kun mafiaperheiden välinen valtataistelu ei jätä ketään sivulliseksi. Perhe ja luottamus ovat elokuvan keskeisiä teemoja. Jos et ole mafiaelokuvien ystävä, Kummisetä kuuluu silti suorastaan yleissivistykseen. Jos puolestaan pidät mafiaelokuvista (kuten minä), osaat varmasti nauttia täysin rinnoin tästä vajaasta kolmetuntisesta kyseisen genren aatelia (ja nauttia niistä monista legendaarisista kohtauksista yhä uudelleen).

Arvosana: 10/10

”Someday - and that day may never come - I'll call upon you to do a service for me. But until that day, accept this justice as gift on my daughter's wedding day.”
-Vito Corleone