The Wolf of Wall Street, 2013

Kuten viime syksynä tekemässäni The Great Gatsby –Kultahattu –elokuva-arvostelussanikin jo totesin, en ole nähnyt Leonardo DiCapriolta yhtään huonoa roolisuoritusta enkä elokuvaa. Kun ottaa huomioon, että The Wolf of Wall Streetin on vielä ohjannut Martin Scorsese, jolta en myöskään ole nähnyt yhtään huonoa elokuvaa, ei tarvinnut montaa kertaa miettiä mennäkö katsomaan näiden kahden uusimman yhteistyön tulosta. Scorsese ja DiCaprio ovat 2000-luvulla tehneet yhteistyötä mm. sellaisissa menestyselokuvissa kuin Suljettu Saari, The Departed, Lentäjä ja Gangs of New York.

The Wolf of Wall Street perustuu tositarinaan ja kertoo Jordan Belfort –nimisestä nuoresta pörssimeklarista, joka lähtee Wall Streetille kokeilemaan onneaan, perustaa oman yrityksensä ja päätyy tekemään miljoonia rahaa. Rahaa taotaan kaikilla mahdollisilla keinoilla moraalista tai laeista niin hirveästi välittämättä, tässähän ollaan nuoria ja kuolemattomia. Raha ja Wall Streetin syke vievätkin nuoren miehen ja hänen ystävänsä mukanaan ja heidän elämänsä koostuu lähes pelkästään viinasta, huumeista, huorista ja kaikenlaisesta sellaisesta irstailusta, mitä rahalla vaan voi saada. Paljasta pintaa elokuvassa näkyy lähes joka toisessa kohtauksessa, eikä sitä tai muuta irstailua ole juurikaan ruudulla sensuroitu, K-16 leima tulee siis ihan aiheesta.

Elokuva rakentuu pitkälle pääosaa näyttelevän DiCaprion suorituksen varaan ja sen pohjalle sietääkin rakentaa. Sivuosissa mm. Jonah Hill tekee erinomaisen suorituksen. DiCaprion näyttely on taas kerran oscarin arvoista, tosin tällaisesta elokuvasta sitä miehelle tuskin tullaan vieläkään myöntämään. Elokuva on tarina yhden miehen huimasta noususta ja lähes yhtä nopeasta ”tuhosta”. The Wolf of Wall Street on itse asiassa tarinaltaan ja rakenteeltaan todella samanlainen kuin Scorsesen yksi tunnetuimmista elokuvista, Mafiaveljet (Goodfellas, 1990). Tällä kertaa vain tarina on viety perinteisistä mafiaympyröistä ”pörssimafiaan”. Hyvä verrokkielokuva on myös klassikko Arpinaama.

The Wolf of Wall Street on ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva. Varsinkin elokuvan alkupuolella vauhti on aikamoista ja meno ronskia. Tällaista se on kun ”uusrikkaat” pistävät oikein urakalla haisemaan! Huumoriakin on viljelty hyvin pitkin elokuvaa ja se onnistuu naurattamaankin useampaan otteeseen. Hieman ylipitkä elokuva tosin on, sillä mittaa sille tulee tasan 3 tuntia. Ei se missään vaiheessa ala pitkästyttämään, mutta tarinasta olisi tullut paljon jäntevämpi kun loppupuolelta oltaisiin n. puolen tunnin verran karsittu kohtauksia pois.

Arvosana: 8/10

”My name is Jordan Belfort. The year I turned 26, I made 49 million dollars, which really pissed me off because it was three shy of a million a week.”

- Jordan Belfort

Django Unchained, 2012

Quentin Tarantino on yksi lempiohjaajistani, Pulp Fiction, Kill Bill 1 & 2, Kunniattomat Paskiaiset, Reservoir Dogs, hienoja elokuvia kaikki tyyni. Tähän sarjaan liittyy myös Tarantinon uusin aikaansaannos Django Unchained.

Elokuva sijoittuu vuoden 1858 Texasiin ja kertoo mustaihoisesta Django-orjasta. Saksalaisperäinen palkkionmetsästäjä Schultz vapauttaa Djangon orjakauppiailta, koska tarvitsee tämän apua erään kadoksissa olevan ”toimeksiantonsa” löytämiseksi. Kaksikosta muodostaa menestyksekäs palkkionmetsästysparivaljakko, mutta Django haluaa lähteä etsimään vaimoaan, josta hän on joutunut orjakauppiaiden takia eroon. Schultz suostuu auttamaan ja yhdessä he lähtevät etsimään ja pelastamaan Djangon vaimoa Broomhildaa.

Djangossa on paljon samoja piirteitä kuin Tarantinon aiemmissa elokuvissa. Djangon etsintä- ja kostoretkessä on samoja piirteitä Kill Billin kanssa ja Christopher Waltzin näyttelemä Schultz on hahmona hyvin samankaltainen kuin hänen Kunniattomissa Paskiaisissa näyttelemänsä eversti Hans Landa. Väkivalta ja kielenkäyttö ovat ronskia tarantinomaiseen tyyliin, joten ihan herkimmille elokuva ei sovellu.

Djangossa on erittäin vakuuttava näyttelijäkaarti. Pääosassa oleva Jamie Foxx tekee ihan mukiinmenevän suorituksen, mutta hän ei ole minua aiemmin eikä nytkään onnistunut täysin erinomaisuudestaan vakuuttamaan. Sivuosanäyttelijät sen sijaan ovat kuin toiveunestani:

• Christoph Waltz, joka sai sivuosa-oscarin aivan mahtavasta suorituksestaan Tarantinon aiemmassa elokuvassa Kunniattomat Paskiaiset (2009) ja joka pokkasi saman palkinnon myös Djangosta. Molempien elokuvien roolihahmoissa on kyllä joitain samoja piirteitä. Waltz on tehnyt hienon roolisuorituksen myös elokuvassa Vettä Elefanteille (2011) ja on yksi uusista suosikkinäyttelijöistäni.
• Leonardo DiCaprio, jolta en ole nähnyt yhtään huonoa roolisuoritusta, ikinä. DiCaprio on vakuuttanut erityisesti lukuisilla viime vuosien mahtavilla roolisuorituksillaan ja Djangossa hän tekee erinomaisen sivuosaroolin.
• Samuel L. Jackson, josta ei varmaan tarvitse paljon sanoa. Tätä kulttinäyttelijää on siunattu sellaisella äänellä ja karismalla, että jälki on aina erinomaista. 

Django Unchained on erinomainen elokuva. Tarantino on tehnyt taas kerran erinomaista työtä ohjausrintamalla ja elokuvassa on lukuisia hienosti rakennettuja kohtauksia. Elokuva on viihdyttävä ja pursuaa hyviä näyttelijöitä, joten ei tätä voi kuin suositella. Jos jotain negatiivista pitää sanoa, niin ehkä elokuvan loppua olisi hieman voinut terävöittää, sillä hieman pitkäksi se venähtää.

Arvosana: 9/10

“Dr. King Schultz: How do you like the bounty hunting business?

Django: Kill white people and get paid for it? What's not to like?”