Thor: The Dark World, 2013

Thor: The Dark World (tästä eteenpäin ”Thor 2”) jatkaa supersankaritarinaa Thor (2011) ja Avengers (2012) –elokuvista tutuin hahmoin ja teemoin. Pääosassa ovat Thoria näyttelevä Chris Hemsworth, tämän ”tyttöystävää” näyttelevä Natalie Portman ja Thorin veljeä Lokia näyttelevä Tom Hiddleston. Jos et ole nähnyt vielä Thoria ja Avengersia, suosittelen katsomaan ne ennen tätä elokuvaa niin hahmoista ja niiden taustoista ymmärtää huomattavasti enemmän, vaikkei tämä välttämätöntä olekaan Thor 2:sesta nauttimiseksi.

Kun päähahmoina ovat ”jumalalliset” Asgardilaiset, on pahiksienkin oltava samaa mittakaavaa. Tällä kertaa ei pelkästään maa-planeetan vaan koko universumin tuhoamista yrittävät muinaiset pimeät haltijat. Tällaisessa ”supersupersankari” vs. ”supersuperpahis” tyylisessä taistelussa on helposti se vaara, että taistelukohtaukset menevät aivan överiksi. Thor 2 onnistuu kuitenkin välttämään tämän ja itse asiassa se on supersankarielokuvaksi yllättävän henkilö- ja tarinavetoinen. Taistelukohtauksia toki on riittämin, mutta ne ovat suhteellisen lyhyitä eikä niillä mässäillä ylettömästi. Elokuvaan on myös ujutettu (erityisesti loppupäähän) muutama ihan hauskakin välivitsi loppujännitystä keventämään.

Thor 2 on valitettavasti hieman yllätyksetön. Elokuvassa on tarkoitus olla pari ”yllättävää” käännettä, mutta ainakin minun mielestäni ne olivat aika ennalta arvattavia. Elokuvan näyttelijäkaarti on hieman kaksijakoinen. Itse en hirveästi pidä Natalie Portmanista enkä Chris Hemsworthista, joista jälkimmäinen onnistuu kuitenkin ihan perusketterästi Thorin roolistaan. Tom Hiddleston ja Lokin ja Thorin isää Odinia näyttelevä Anthony Hopkins puolestaan ovat mielestäni hyviä suorituksia.

Thor 2 on perustasoinen supersankarielokuva, ei mikään genrensä huippu, mutta ihan viihdyttävä ja toimiva palanen Avengers-maailmassa. Kannattaa jäädä katsomaan vielä lopputekstitkin, sillä Avengers-leffoille tyypillisesti niiden jälkeen nähdään vielä yksi kohtaus, jossa pedataan jo asetelmia tuleville elokuville, kenties seuraavalle Avengers 2 –elokuvalle.

Arvosana: 7/10

“Thor: You should know that when we fought each other in the past, I did so with a glimmer of hope that my brother was still in there somewhere. That hope no longer exists to protect you. You betray me, and I will kill you.

Loki: Hm. When do we start?”

Uhrilampaat (The Silence Of The Lambs), 1991

Kyllä hullu toisen hullun tuntee. Tähän vanhaan viisauteen uskoo myös FBI kun he yrittävät saada kiinni sarjamurhaajaa, joka nylkee uhrinsa. Nuori agentti Clarice Starling yrittää saada parempaa näkemystä murhaajan sielunelämästä keskustelemalla tohtori Hannibal Lecterin kanssa, joka on telkien takana murhattuaan ja syötyään omia uhrejaan.  Lecter ei kuitenkaan ole valmis auttamaan täysin pyyteettömästi.

Elokuva kahmi aikanaan 5 arvostetuinta oscaria (paras el

okuva, paras miespääosan esittäjä, paras naispääosan esittäjä, paras ohjaus, paras käsikirjoitus). Edellinen näin tehnyt elokuva oli v. 1975 julkaistu Yksi lensi yli käenpesän eikä samaan suoritukseen ole Uhrilampaiden jälkeen mikään muu elokuva pystynyt. Tämä tosiasia ja elokuvan sijoittuminen IMDb:n listalla 25 kaikkien aikojen parhaan elokuvan joukkoon kertoo kaiken olennaisen.

Uhrilampaat rakentuu pitkälti vahvoihin henkilöhahmoihin ja heitä erinomaisesti esittäviin näyttelijöihin, keskeisimpänä tietysti Anthony Hopkinsin näyttelemä Hannibal Lecter. Hahmo on todella mielenkiintoinen, ulkoisesti sivistynyt ja karismaattinen Lecter on sisältä ”hirviö”, joka manipuloi ja murhaa säälimättä. Tämä ristiriitaisuus ja Lecterin elokuvan aikana agentti Starlingiin muodostuma suhde ovat elokuvan hienointa antia. Lecter on entinen psykologi, mutta tällaista psykologia kukaan tuskin haluaisi päänsä sisään. Jodie Foster tekee myös hienon roolityön ja molempien oscarit ovat ehdottomasti ansaittuja.

Vaikka kyseessä on elokuva-arvostelu, en voi olla nostamatta esiin myös Thomas Harrisin samannimistä kirjaa, johon elokuva perustuu. Olin itse lukenut tämän kirjan ennen kuin olin nähnyt elokuvaa ja on todettava, että vaikka elokuvassa on hyvät näyttelijät ja ohjaus on tehty taitavasti, aivan kirjan tasolle tunnelman intensiivisyydessä ei päästä. Tämä on myös se pääasiallinen syy, miksen elokuvalle täyttä 10 antanut; mielestäni sitä ”jotain” kirjan tunnelmasta ei aivan 100%:sti elokuvassa tavoitettu.

Kaiken kaikkiaan Uhrilampaat on kuitenkin erinomainen elokuva ja suosittelen sitä varauksettomasti (ehken kuitenkaan aivan heikkohermoisimmille). Se on hieno katsaus ihmismielen sisään, jossa on myös sellaista, mitä emme ehkä edes haluaisi nähdä.

Arvosana: 9/10

“A census taker once tried to test me. I ate his liver with some fava beans and a nice chianti.

-Hannibal Lecter